Sisälläni on herännyt tarve jakaa, kertoa ja kirjoittaa, joten perustin taas kerran blogin. Monta blogia on jäänyt jo matkanvarrella vaan tyngiksi, mutta joku on joskus kantanut hedelmääkin, tuottaen iloa ja nautintoa sekä minulle, että sen lukijoille. Haluan yrittää jälleen.
En vielä tiedä mihin kaikkiin suuntiin tämä tulee rönsyämään, mutta annan sen rönsytä. Sillä ei kai elämän tarvitse olla aivan täysin kontrolloitua millään tapaa..
Voisin kertoa kuka oikein olen, mutta en ole siitä vielä itsekään aivan varma, joten toistaiseksi olen vain ihminen planeetalla, joka etsii omaa koloaan ja tehtäväänsä. Ehkä myös vähän itsevarmuutta sen tehtävän toteuttamiseen, joka jonkinlaisine visioineen rakentuu pääni sisällä yhä värikkäämmäksi kokonaisuudeksi. Sellaista se on.
Visioita maailmasta. Rakkaasta sellaisesta, kestävästä. Valoisasta ja selkeästä. Ei liian hullusta, vaan ymmärrettävästä. En jaksa enää olla hullu omasta mielestäni, joten yritetään nyt taas jotain uutta lähestymistapaa siinäkin suhteessa. Olen vain minä ja se on hyvä niin. What else ?
Kerron sitten myöhemmin arjestani ja sen herättämästä pohdinnasta. Nyt tekee mieli vaan olla ja ehkä käydä ulkona ja syödä ja nukkua.
Sekä ajatella kauniita ajatuksia ihmisistä ja maailmasta, koska näin tänään tuttavani tehneen omenakokeen, joka oli hyvin fyysinen osoitus siitä, miten paljon ajatustenvoimalla voi vaikuttaa tähän maailmaan. Välissä tuntuu, että sekoan kun kuvittelen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, jokainen henkäykseni tai ajatukseni liikkuu ja tulee sen ihmisen luo ketä se koskee tai koskettaa sitä asiaa, joten olen melkeen yrittänyt vältellä ajattelemista mutta se on aika vaikeaa… No .. Jokatapauksessa. Tänään haluan kohdata myös ajatukseni ja luottaa siihen, että ne voivat olla hyviä, voimauttavia, valoa antavia ja rakkaudellisia. Sillä syvältä sisimmästäni en halua pahaa kellekään. Haluan vain hyvää.
Nyt. Tältä erää. Kiitos ja näkemiin.